Bee Wiki
Advertisement

Runoprojekti on jatkoa suositulle tarinaprojektille. Siinä vallitsevat seuraavat säännöt:

  • Jokainen kirjoittaja saa lisätä vain yhden säkeen vuorollaan. Kun on lisännyt säkeen, on kiltisti odotettava, että joku muu lisää väliin oman säkeensä ennen kuin sinä lisäät omasi.
  • Kahden säkeen väliin joko laitetaan tyhjä rivi tai säkeen perään lisätään <br/>-tägi, mikä pitää runon säkeet eri riveillä.
  • Muiden aikaisemmin kirjoittamia säkeitä ei saa muuttaa. Myöskään omia säkeitään ei saa muunnella enää ne julkaistuaan.
  • Runon lopettajalla on oikeus antaa runolle nimi. Kun runo on nimetty, se tulkitaan valmiiksi, jolloin sitä ei enää jatketa.
  • Muiden säkeitä ei saa poistaa, ellei niitä voida tulkita täydelliseksi roskaksi, jolla ei ole mitään tekemistä runouden kanssa. Kirjainsekamelskaa ei laiteta paitsi jos runo on (olevinaan) dadaa tai jabismia.

Helakka elo[]

Kerran kaikki elivät
Oravat lauloivat ja linnut hyppelivät
Vain sydämeltään kuolleet eivät laulaneet
He olivat liikaa saaneet ja himosta juopuneet
Sitten saapui heidän vapahtajansa!
Vapautti orjat kahleistansa, heitteli herrat linnoistansa
Heitti heidät paikoiltansa omillensa katuojiin
Sydämet kuolleet eloon herää ja yhtyy lauluun
Näin muutos on pelastanut kaikki ikuiselta muodolta
Sillä muutos kysymättä säätää omat lakinsa kaikille
Jotka imevät slaikkaa
Vajoten hitaasti Herakleitoksen virtaan
Luomaa mä pilkkaan
Huutavat he nyt, ja kansituolit jäävät kellumaan
Ajattelee Napoleon pilluaan
Ja kertoja hourehtii taas!
Tällaista varten olen varastoinut pyyhekumeja...

Säkillinen tähdenlentoja[]

Viisaatkaan eivät sitä nähneet
miksi siis vaatisimme houkalta todistusta?
No, todistajathan aina todistavat varmaksi vain helvetin ja elon turhuuden.
Mutta todistus, todistus epävarmasta, mikä se sitten on?
Olemattomasta nauttivat ne, jotka eivät ole ketään
Ne, jotka tietävät, missä pelko loppuu, ja missä viha alkaa
Vai onko tämä pelkkää sanahelinää? Hmm.
Kysyäkö sitä viisailta vai houkilta?
Kysykäämme keltä vain, sillä emmehän aina tiedä, kuka on viisas, kuka houkka.
Olisi parasta vain kuolla.
Tai no miksi helvetissä olisi?
kysyi hän, houkka tai viisas, ja kuoli taistellessaan itseään vastaan.
vajoaa
tasokin
"örgghfflmmnppllöötss"
Hampaiden syöpyessä talitiaiset laulavat uuden ajan
Jos psykoottinen lahkolaisuus jatkaa yleistymistään tätä tahtia, pian ei saa syödä karkkia edes karkkipäivänä!
Mutta he, kaksi onnellista, purjehtivat halki käsitteiden suolajärven,
Sillä he olivat hoksanneet, että onni on helppoa.
Helpointa mitä on.

Tacet rota temporis[]

Ajan hidas pyörä on nyt vaihtunut hiljaisuudeksi.
Todellakin, hidas ajan pyörä on, vuosisadasta vuosisataan vain pyörii!
Mutta vuosisadat ovat vaihtuneet, kuten ajan hidas pyöräkin
Hirveää vauhtia menee luotijuna eteenpäin ja vajoaa hiljalleen vuosituhansiin hämärtyviin - alati todellisuus muuttuu
Vaan kuka laittaa sille kiskot?
Se lienee väärä kysymys, sillä se kulkee, se on realiteetti!
Realiteetista realiteettiin, päivästä päivään
Ja ihmiset vannovat vaikka mitä turhia muodostelmia realiteetteina, vaikka ainut realiteetti on muutos.
Muutos on pysyvää, pysyvyys on muuttuva, kuten ajan hidas pyöräkin
Mutta ehkä joskus muutoskaan ei jaksa kestää ikuisesti vaan saamme lopullisen onnen?
Rakentamattomalla rannalla tanssii historian lihava kalkkuna kuolontanssinsa
Kuoleman ymmärtänyt on jo kalkkunakin - sen ajan tullessa
Kalkkuna tanssii ripaskaa ja kuolema antaa sen vielä tanssia ennen kuolemaansa kunnianosoituksena sen soturiudelle
Miksi sellaista tapahtuu?
Vain koska me sallimme sen
Ette te opi...
Taotte päätänne väli-, ette ulkoseinään.
Ja se koitukoon kohtaloksenne.

Tuskan porrastumat[]

Aika moni ihminen on täysi idiootti
Mutta aika moni on myös hirveän viisas
Joten turha valittaa, mutta
kun se on niin kivaa ja helppoa
niin moni valittaa, ja välillä aiheesta
eikä heitä silti kuulla
Jeapp, harva kuuntelee enää, ihmisiä ei kiinnosta, se on maailman vitsaus numero uuno
Hukuttakaamme siis murheemme kaakaoon
joka suloisesti rauhoittaa, kunnes kylmenee sydän ja luu
Miksi jauhan paskaa koko ajan?
Kaikki kauneus on sellaisesta mennyt, joka ei osaa kuin toistaa kuulemaansa
Kauneus on pakeneva olio, sitä ei voi vangita helposti eikä pysyvästi eikä asettaa kovin ahtaaseen muottiin
muotit ovat hajonneet
eikä tämä silti ole vapautta eikä anarkiaa, vaan tylsää hedonismia, voi vittu!
Kun runoilijatkin kiroilevat runoissaan, ollaan tultu alas, niin alas
Ai jaa? Ovatko yksittäiset sanat jotenkin pahoja tai rumia? Kaikki on kaunista, joka ei ole tukahdutettua, sanon ma.
Mutta minä olen se, joka väärässä ollessaan ei sitä myönnä, alhaalla kuin Idan on se, joka runonsa kiroamalla tekee
Eikö kirosana voikaan ilmaista jossain kontekstissa jotain hyvin, HÄ?
Tämä ei edes ole enää runo, vaan trollausta
Siivottomat, barbaariset alppijääkärit ovat Parnasson rinteet häpäisseet
Heidän kärsimystä kaikille aiheuttavia maailmankuviaan häirittäköön järjen ja vitalisoivan, myötätuntoisen sekoilun tulella!
Se kyteköön heidän sielussaan kuni liekit sinisen infernon
JA ARMON KAUTTA!!!

Rakennelma ja rajaton silmiini[]

Juon autossani kotikaljaa ja syön kääretorttua
Tuulee kaikista paikoista.

Vaivallusretkellä[]

"Aeesdaalhjaas", se vinkaisi
kun se potkaisi tyhjää
ja haamuni nurkissa nyhjää
kun vainooja juoksuun pinkaisi
Mieli täyttyy muistoista
ja maailman visva sataa lastenkotien päälle
ja samalla hän otti kohteliaasti baskerin päästään eikä ystävyksille jäänyt muuta mahdollisuutta kuin nousta ja kumartaa.
Loppujen lopuksi en ymmärrä
Mihin oivallus päättyy ja mistä traktori alkaa

Kerran sain nähdä mä friteeratun varaanin[]

Minä muistan ne päivät ja illat ja yöt Nuorgamissa
missä kukaan ei tunne minua
mutta minä tunnen syvästi ympäristön, jossa en ole kauan ollut.
Ja vuolen taas uuden kynän.
Mitä muuta täällä voi tehdä menemättä sekaisin?
Ei mitään muuta kuin nuolla näppejään
kunnes jäljellä on vain luut.
Kas niin, ken olet?
– Heikki Herkkupullahan minä.

inge dingle[]

Hymyilet kuin kala sillipurkin kannessa
kun soitan saksalaista musiikkia
Onko tämä palapeli?

Runo 8[]

Sanoin niille olevani kananmuna
en usko kuuluvani tännekään.
Menin vesakkoon ja kaivoin aseeni esiin
silmistäni haipui taivaallinen jähmeys

Advertisement